
Sadevesiputket ja salaojat näyttävät maahan kaivettuina melkein samanlaisilta, ja siksi niitä yhdistetään omakotitalotyömailla yhä liian usein. Tämä artikkeli kertoo omakotirakentajalle, remontoijalle ja taloyhtiön hallitukselle, miksi sadevesiputkia ja salaojia ei yhdistetä talon vieressä, mihin ne saa yhdistää ja miten vanhan talon väärin tehdyn kytkennän tunnistaa. Kun asia on selvä ennen kaivinkoneen saapumista, perustus pysyy kuivana ja jälkikäteen tehtävät 5 000-15 000 euron kaivutyöt jäävät tekemättä.
Kaksi järjestelmää, kaksi eri tehtävää
Salaojan tehtävä on kerätä maaperään imeytyvä vesi ja laskea pohjavedenpinta perustuksen alapuolelle. Salaojaputki on rei’itetty, ja sen ympärillä on salaojasoraa (tyypillisesti 16/32 mm) sekä suodatinkangas. Vettä virtaa putkeen hitaasti ja tasaisesti.
Sadevesiputki kuljettaa katolta tulevan veden umpinaisessa putkessa pois rakennuksen viereltä. Vettä tulee hetkessä paljon. Esimerkiksi 150 neliön katolta tulee 20 millimetrin rankkasateessa noin 3 kuutiota vettä, ja suurin osa siitä syöksytorvista lyhyessä ajassa.
Ongelma on yksinkertainen. Salaojaputki on mitoitettu ottamaan vettä vastaan, ei syöttämään sitä ulos. Jos sadevesi johdetaan salaojaan, rei’itetty putki toimii kastelujärjestelmänä ja painaa vettä takaisin perustuksen viereen, juuri sinne mistä sitä yritettiin poistaa.
Mitä tapahtuu, kun sadevesiputket ja salaojat yhdistetään väärin
Tyypillisin virhe on kytkeä syöksytorven alla oleva sadevesikaivo suoraan talon nurkan salaojakaivoon. Kuivalla säällä mitään ei huomaa. Rankkasateessa salaojakaivon vedenpinta nousee yli salaojaputken tason, ja vesi virtaa salaojaputkea pitkin väärään suuntaan sokkelin vierelle.
Seuraukset näkyvät hitaasti. Kellarin seinän alaosaan tulee kosteusläikkiä, ryömintätilan suhteellinen kosteus nousee ja laatan alla oleva kapillaarikatko kastuu. Savimailla, esimerkiksi Espoossa, Vantaalla ja Sipoossa, toistuva kastuminen voi pahentaa painumia. Pohjois-Suomessa, jossa routa ulottuu 2,2 metrin syvyyteen, perustuksen vieressä seisova vesi lisää routimisriskiä, varsinkin jos routaeristys on ohut.
Talvella tilanne on vielä hankalampi. Sadevesijärjestelmään tulee lumensulamisvesiä silloin, kun maan pintakerros on vielä jäässä. Jos sadevesiputki jäätyy tai tukkeutuu lehdistä, koko vesimäärä etsii tiensä yhdistettyyn salaojaan.
Myytti: iso salaojaputki vetää myös katon vedet
Yleinen ajatus on, että 100 mm:n salaojaputki on niin suuri, että sinne mahtuu myös katon vesi. Ongelma ei kuitenkaan ole putken koko vaan rei’itys ja kaltevuus. Salaojaputken kaltevuus on usein vain 1:200 eli 5 mm metrillä, joten se ei ehdi purkaa rankkasateen piikkiä. Paine nousee, ja vesi purkautuu rei’istä ulospäin.
Toinen väärinkäsitys koskee salaojakaivoja. Moni olettaa, että kaivo ”tasaa” virtaamia. Talon nurkalla oleva salaojakaivo on kuitenkin tarkastus- ja huoltopiste, ei tasausallas. Kaivojen oikeasta sijoittelusta kerrotaan tarkemmin artikkelissa salaojakaivot ja niiden sijoittelu rakennuksen ympärille.
Missä järjestelmät saa yhdistää
Sadevedet ja salaojavedet voidaan yhdistää, mutta vasta rakennuksen salaojitusvyöhykkeen ulkopuolella olevassa kaivossa. Tätä kutsutaan usein kokoojakaivoksi tai yhdistämiskaivoksi. Oikein tehtynä kytkentä toimii näin:
1. Salaojat ja sadevedet kulkevat talon ympäri omissa putkissaan. Sadevesille käytetään umpinaista 110 mm:n PVC- tai PP-viemäriputkea.
2. Molemmat linjat viedään rakennuksesta poispäin erilliseen kokoojakaivoon, joka sijaitsee alempana kuin salaojat.
3. Salaojaputki tuodaan kaivoon selvästi korkeammalle kuin kaivon lähtevä putki, jotta vesi ei pääse nousemaan takaisin salaojaan edes tulvatilanteessa.
4. Kokoojakaivosta vesi johdetaan hulevesiviemäriin, avo-ojaan tai imeytyskenttään kunnan vaatimusten mukaan.
5. Kaivoon tehdään sakkapesä ja huoltoyhteys, jotta lehdet ja hiekka saadaan poistettua.
Ammattilainen katsoo ensin korkoja, sitten putkia. Jos tontti on tasainen eikä kokoojakaivoa saa salaojien alapuolelle, järjestelmät pidetään erillään loppuun asti ja johdetaan omiin purkupisteisiinsä. Salaojituksen perusteista, kuten soran ja suodatinkankaan valinnasta, voi lukea lisää artikkelista salaojituksen periaate – putket, sora ja suodatinkangas.
Kunnan määräykset ja rajatapaukset
Salaojavesiä ja sadevesiä ei saa johtaa jätevesiviemäriin. Tämä koskee sekä uudisrakentamista että remontteja. Monissa kunnissa vesihuoltolaitoksella on erillinen hulevesiviemäri, johon perustusten kuivatusvedet saa liittää. Vesihuoltolaitoksen liittymisehdoissa ja kunnan hulevesiohjeissa on usein vaatimus takaiskuventtiilistä tai padotuskorkeuden huomioimisesta.
Poikkeuksia on. Haja-asutusalueella, esimerkiksi Keski-Suomen tai Savon järvialueilla, hulevesiviemäriä ei ole, ja vedet johdetaan avo-ojaan. Jos ojan pinta voi keväällä nousta lähelle salaojan tasoa, erilliset purkuputket ovat ainoa turvallinen ratkaisu. Kalliotontilla, jossa salaojat jäävät korkealle, yhdistäminen onnistuu taas helpommin, koska korkeuseroa on riittävästi.
Mökeillä tilanne on toinen. Ruuvipaaluille tai pilareille rakennetussa tuulettuvassa alapohjassa ei useinkaan ole salaojia ollenkaan. Sadevedet ohjataan silloin vain kourujen ja ränniveden ohjaimien avulla pois rakennuksen vierestä. Tähän tarkoitukseen löytyy tarvikkeita sadevesikourujen ja tarvikkeiden tuotealueelta. Katon kourut itse ovat kattoliikkeiden ja rautakauppojen aluetta. Perustuskauppa keskittyy maan alle jäävään osaan: kaivoihin, putkiin ja salaojitukseen.
Yleisimmät virheet työmaalla ja remontissa
Syöksytorvi suoraan salaojaan. Halvin ja nopein ratkaisu kaivuvaiheessa, mutta kallein korjata. Vika löytyy usein 1970-1980-lukujen omakotitaloista, joissa sadevedet on aikoinaan kytketty salaojaan ja koko järjestelmä uusitaan nyt 40-50 vuoden iässä.
Rei’itetty putki sadevesille. Työmaalla on jäänyt salaojaputkea yli, ja sitä käytetään syöksytorvien linjaan. Putki vuotaa koko matkaltaan perustuksen viereen.
Kokoojakaivo liian lähellä taloa ja liian korkealla. Kaivo on sijoitettu talon nurkalle salaojien tasolle. Tulvatilanteessa se toimii samoin kuin suora kytkentä.
Vanhan talon ostajan kannattaa avata salaojakaivon kansi rankkasateen aikana. Jos kaivoon virtaa runsaasti vettä heti sateen alettua, sadevedet on todennäköisesti kytketty salaojiin. Kuvaus salaojista maksaa tyypillisesti 300-600 €, ja se kertoo kytkennät varmasti.
UKK: sadevesiputket ja salaojat
Voiko sadevedet ja salaojat johtaa samaan putkeen talon ympärillä?
Ei voi. Talon ympärillä järjestelmät kulkevat erillisinä. Yhdistäminen tehdään vasta salaojitusvyöhykkeen ulkopuolella olevassa kokoojakaivossa, joka on salaojia alempana.
Mitä sadevesi- ja salaojaputkien erottaminen maksaa vanhassa talossa?
Jos salaojat uusitaan samalla, koko urakka maksaa omakotitalossa tyypillisesti 10 000-25 000 €. Pelkkä sadevesilinjan erottaminen ilman salaojaremonttia maksaa usein 2 000-6 000 €, riippuen kaivumatkasta ja pihan pinnoitteista.
Tarvitaanko sadevesiputkille oma kaivo jokaisen syöksytorven alle?
Syöksytorven alle asennetaan yleensä sadevesikaivo tai hiekanerotuskaivo, joka kerää lehdet ja hiekan ennen maanalaista putkea. Se helpottaa huoltoa ja vähentää tukoksia, jotka muuten nousevat ongelmaksi erityisesti syksyllä.
Viimeinen tarkistus ennen kuin kaivanto täytetään
Kun putket on asennettu, ota valokuvat ja mittaa korot ennen täyttöä. Merkitse kuviin salaojien, sadevesiputkien ja kokoojakaivon paikat ja korot. Seuraava, joka kaivaa pihaa 20 vuoden päästä, kiittää.
Muistisääntö on helppo: talon vieressä sadevesi menee umpinaisessa putkessa pois ja salaojavesi rei’itetyssä putkessa omaan suuntaansa. Järjestelmät saavat kohdata vasta alempana ja kauempana, ja silloinkin salaojavesi tulee kaivoon ylhäältä.