
Painokairaus ja porakonekairaus ovat pientalon pohjatutkimuksen kaksi yleisintä menetelmää, ja ne kertovat maaperästä eri asioita. Rakennuslupaa hakeva omakotirakentaja saa geoteknikolta usein raportin, jossa on molempien kairausten diagrammeja ilman selitystä siitä, mitä viivat ja numerot tarkoittavat. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä kumpikin menetelmä mittaa, milloin tarvitaan molempia ja miten tuloksista tunnistaa, sopiiko tontille maanvarainen antura vai pitääkö varautua paalutukseen.
Hyöty on suora. Oikein valittu kairaus maksaa muutamia satoja euroja, ja se voi säästää kymmenien tuhansien eurojen yllätyksiltä. Niitä tulee esimerkiksi silloin, kun paalut ovatkin suunniteltua pidempiä tai kallion louhinta tulee vastaan vasta kaivuvaiheessa.
Mitä painokairaus kertoo maaperästä
Painokairauksessa kierteinen kärki painetaan teräksisen kairaustangon päässä maahan. Tankoon lisätään painoja portaittain: 5, 15, 25, 50, 75 ja lopulta 100 kg. Jos tanko ei enää uppoa täydelläkään kuormalla, sitä kierretään, ja kairaaja laskee puolikierrokset jokaista 20 senttimetrin painumaa kohden. Tulos merkitään yksikkönä pk/0,2 m.
Kairausdiagrammista näkee maakerrosten tiiviyden. Pehmeässä savessa tanko painuu usein jo pienillä painoilla tai pelkällä omalla painollaan. Silloin diagrammin vasemmassa reunassa näkyy pitkä painopylväs ilman kierroksia. Hiekassa ja siltissä kierroksia kertyy tasaisesti, ja tiiviissä moreenissa niitä kertyy nopeasti paljon, kunnes kairaus pysähtyy.
Menetelmä on nopea ja edullinen, ja se toimii parhaiten Etelä-Suomen savikoilla ja rannikon hienorakeisilla mailla. Rajoitus on yhtä selvä. Painokairaus ei läpäise kiviä, lohkareita eikä tiivistä moreenia, eikä se kerro maalajia varmasti. Maalajin selvittämiseen tarvitaan näytteenotto tai koekuoppa.
Porakonekairaus ja kallionpinnan varmistaminen
Porakonekairauksessa käytetään iskevää ja pyörivää porakonetta, joka on yleensä asennettu tela-alustaiseen kairausvaunuun. Kone poraa kivien, lohkareiden ja tiiviin moreenin läpi, ja kairaaja kirjaa tunkeutumisajan sekunteina 20 senttimetriä kohden. Tärinän, äänen ja huuhteluveden perusteella ammattilainen tunnistaa, missä kohdassa porattava materiaali muuttuu.
Tärkein tulos on kallionpinnan syvyys. Kun porakone osuu kovaan pintaan, porausta jatketaan yleensä 2-3 metriä kallion sisään. Näin varmistetaan, ettei kyse ole suuresta lohkareesta. Diagrammissa tämä merkitään kalliovarmistuksena. Ilman sitä kairauksen pysähtymistä voi pitää vain arvauksena.
Kalliopinnan tasosta riippuu moni perustuksen ratkaisu: kuinka pitkiä paalut ovat, tarvitaanko louhintaa ja voidaanko antura valaa suoraan kallion varaan tai ohuen tasauskerroksen päälle.
Miksi painokairaus ja porakonekairaus tehdään usein yhdessä
Menetelmät täydentävät toisiaan. Painokairaus kertoo, miten pehmeitä pintakerrokset ovat. Porakonekairaus kertoo, missä kantava pohja tai kallio alkaa.
Esimerkiksi Vantaan tai Espoon savitontilla painokairaus voi näyttää 6 metriä savea, jossa tanko painuu 25-50 kg:n kuormalla. Seitsemän metrin kohdalla kairaus pysähtyy. Pelkän painokairauksen perusteella ei voi tietää, onko alla kivi, moreenikerros vai kallio. Rakennesuunnittelija tarvitsee kalliopinnan syvyyden paalujen pituuden arvioimiseen, joten porakonekairaus on tällaisella tontilla käytännössä pakollinen.
Pirkanmaan moreenimäellä tilanne voi olla päinvastainen. Painokairaus pysähtyy jo 1,2 metrin syvyydessä. Porakone kertoo, että tiivistä moreenia on 3,5 metriin asti ja vasta sen alla on kalliota. Tällöin maanvarainen anturaperustus routasuojattuna on yleensä luonteva valinta. Perustustavan vertailusta tarkemmin kertoo artikkeli antura vai paalutus omakotitaloon.
Savimailla geoteknikko lisää usein vielä siipikairauksen, jolla mitataan saven leikkauslujuus. Painumalaskelmat ja Eurokoodi 7:n mukainen geotekninen mitoitus perustuvat näihin arvoihin.
Myytti: kairauksen pysähtyminen tarkoittaa kalliota
Yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä on, että painokairauksen pysähtyminen paljastaa kallion. Näin ei ole. Painokairaus pysähtyy yhtä hyvin nyrkin kokoiseen kiveen, kivikkoiseen moreeniin tai jäätyneeseen routakerrokseen.
Saimaan rannalla mökkitontilla painokairaus voi pysähtyä kolmessa pisteessä noin metrin syvyydessä, ja kaikki näyttää kallioiselta pohjalta. Porakone voi silti löytää todellisen kalliopinnan vasta 4-5 metrin syvyydestä, koska välissä on lohkareista moreenia. Jos suunnitelma perustuu oletukseen kalliosta, routasuojaus ja anturan mitoitus menevät väärin.
Toinen yleinen myytti on, että naapurin tontin tiedot pätevät omaan tonttiin. Jääkauden muovaamassa maaperässä kalliopinta voi vaihdella metrejä 20 metrin matkalla. Naapurin tiedot ja GTK:n maaperäkartta ovat hyvä lähtötieto, mutta ne eivät korvaa omaa kairausta.
Kairauspisteiden määrä, hinta ja aikataulu
Tavallisen 120-180 m²:n omakotitalon pohjatutkimukseen tehdään yleensä 3-6 kairauspistettä. Ne sijoitetaan rakennuksen nurkkiin ja tarvittaessa keskelle. Kun kalliopinta vaihtelee, pisteitä lisätään, koska yksikin väliin jäävä savitasku voi aiheuttaa epätasaisen painuman.
Pientalon pohjatutkimus maksaa kairauksineen ja geoteknikon lausuntoineen tyypillisesti 900-2 500 €. Pelkkä painokairaus on halvin vaihtoehto. Porakonekairaus nostaa hintaa, koska se vaatii raskaamman kaluston. Hinta nousee myös, jos tontti on vaikeakulkuinen tai jos tarvitaan siipikairausta, näytteitä tai pohjavesiputki.
Kairaus kannattaa tilata heti, kun talon sijainti tontilla on alustavasti selvillä, ja yleensä 1-2 kuukautta ennen rakennuslupahakemusta. Monessa kunnassa, erityisesti pääkaupunkiseudun savialueilla, rakennusvalvonta edellyttää pohjatutkimusta tai geoteknistä lausuntoa jo lupavaiheessa. Helsingin kaupungin karttapalvelusta löytyy myös aiempien kairausten tietoja, joita kannattaa tarkistaa ennen tilausta. Raportin sisällöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa pohjatutkimuksen raportti tilaajalle.
Talvella kairaus onnistuu, mutta routakerros on ensin puhkaistava. Pohjois-Suomessa routa voi ulottua yli 2 metrin syvyyteen, joten talvikairauksessa porakone on usein ainoa järkevä vaihtoehto.
Yleisimmät virheet kairauksen tilaamisessa
Pelkkä painokairaus tilataan säästösyistä. Savimaalla tai kivikkoisella tontilla tämä jättää kalliopinnan auki. Silloin paalutusurakoitsija joutuu hinnoittelemaan paalut arvioidulla pituudella, ja lopullinen lasku voi ylittää tarjouksen tuhansilla euroilla.
Kairauspisteet eivät ole lopullisen rakennuksen kohdalla. Talo siirtyy suunnittelun aikana usein 5-10 metriä, esimerkiksi näkymien tai liittymän takia. Jos uusi paikka ei osu kairauspisteisiin, tutkimus on osin hyödytön ja se joudutaan täydentämään.
Diagrammia luetaan ilman geoteknikon lausuntoa. Omakotirakentaja saattaa tulkita kairauksen pysähtymisen kalliopinnaksi tai pienet painot kantamattomaksi maaksi. Ammattilainen katsoo ensin kaikkia pisteitä yhdessä, vertaa niitä maaperäkarttaan ja vasta sitten ottaa kantaa perustustapaan.
UKK
Riittääkö pientalon pohjatutkimukseen pelkkä painokairaus?
Riittää, jos tontti on tasainen hiekka- tai silttialue eikä kallio ole lähellä pintaa. Savimailla, kivikkoisilla moreenitonteilla ja paalutusta vaativissa kohteissa tarvitaan lisäksi porakonekairaus.
Kuinka syvälle kairaus tehdään?
Painokairaus jatkuu tiiviiseen kerrokseen asti, ja pientalokohteissa se ulottuu tyypillisesti 2-15 metrin syvyyteen. Porakonekairaus jatkuu kalliopinnan läpi 2-3 metriä kallion sisään.
Paljonko painokairaus ja porakonekairaus maksavat?
Pientalon kokonainen pohjatutkimus lausuntoineen maksaa tyypillisesti 900-2 500 €. Hintaan vaikuttavat pisteiden määrä, kairaussyvyys, tontin kulkuyhteydet ja lisätutkimukset.
Kairaustulos perustussuunnittelun pohjana
Painokairaus kertoo, millaisia pehmeät kerrokset ovat. Porakonekairaus kertoo, missä kallio on. Pientalotontilla tarvitaan usein molempia, jotta rakennesuunnittelija voi mitoittaa perustuksen todellisten olosuhteiden mukaan eikä joudu nojaamaan oletuksiin.
Kun kairaustulokset ja geoteknikon lausunto ovat valmiina, perustusmateriaalit, kuten raudoitukset, routaeristeet ja salaojatarvikkeet, hankitaan perustusliikkeistä. Puutavara ostetaan puukaupasta ja yleiset rakennustarvikkeet rautakaupasta. Viimeinen käytännön vinkki: lähetä pohjatutkimusraportti jokaiselle perustusurakan tarjoajalle. Silloin tarjoukset perustuvat samoihin lähtötietoihin ja niitä voi vertailla keskenään.